Ihminen yleensä kauhistuu jos kuulee kantavansa virusta. Silloin on usein kyseessä jokin virustauti. Viruksethan on tavallisesti löydettykin juuri niiden aiheuttamien tautien johdosta.
Yllättävältä voi tuntua, että ihmisillä on normaalistikin elimistössään koko joukko viruksia. Ne muodostavat ihmisen niin kutsutun viromin. Nämä vakituiset virusseuralaiset voivat olla harmittomia, tai ne voivat aiheuttaa tautia vain erityisolosuhteissa. Mahdollista on sekin, että virusseuralaisista voi olla ihmiselle jopa hyötyä.
Ihmisten iholta, keuhkoista, verestä ja suolistosta on löydetty tusinoittain viruksia, joista osa on ennen tuntemattomia.Esimerkiksi polyoomaviruksia, joista vain muutama vuosi sitten tunnettiin ainoastaan kaksi ihmisessä lisääntyvää lajia, on uusien tutkimusten mukaan toistakymmentä ihmistä infektoivaa kantaa. Lapsuudessa saadut polyoomavirukset piileskelevät elimistössä, kunnes mahdollinen immuunipuolustuksen heikentyminen myöhemmällä iällä saa aikaan niiden aktivoitumisen aiheuttamaan tauteja. Lähes kaikilla ihmisillä on elimistössään myös herpesviruksia, jotka piileskelevät hermosoluissa tai immuunijärjestelmän soluissa. Yleensä niistä ei ole haittaa, mutta toisinaan ne innostuvat aiheuttamaan vaikkapa huuliherpestä, ruusua tai jotakin vielä pahempaa. Anellovirukset ovat kolmas tavallinen ihmisissä esiintyvä virusryhmä. Nekin pesivät ihmisessä pitkään, ehkä koko eliniän, ja mahdollisesti voivat aiheuttaa jatkuvan lievän tulehduksen, jolla puolestaan voi olla lukuisia huonoja seuraamuksia. Ihmisen iholla ja suolistossa on bakteereita, ja niillä on omat viruksensa, bakteriofagit. On ehkä aikaista arvioida, millainen vaikutus bakteriofageilla on ihmisen terveyteen, mutta tutkimisen arvoinen asia tämäkin on, vaikuttavathan faagien isännät suolistobakteerit terveyteemme monin tavoin.
Virusseuralaisia siis on, osin arveluttaviakin sellaisia. Mutta hyötyäkin voi viruksista ihmiselle olla. Lapsuudessa saatu virusinfektio voi auttaa immuunijärjestelmää kehittymään oikein, niin että se vastaisuudessa kykenee paremmin torjumaan muidenkin viruslajien hyökkäyksiä. Lapsilla tavataan usein lieviä tai oireettomia ruoansulatuskanavan tai hengitysteiden virusinfektioita. Lievyyden ajatellaan johtuvan äidiltä istukan tai äidinmaidon kautta saaduista vasta-aineista. Nämä lievät infektiot toimivat ikään kuin luonnollisina rokotuksina. Toisinaan virusinfektio estää toista virusta aiheuttamasta vahinkoa. Pegivirus C, joka on Zika-viruksen, Dengue-viruksen ja keltakuumeviryksen sukulainen ja tunnettiin aikaisemmin nimellä hepatiitti G-virus, näyttää hidastavan HIV:n aiheuttaman taudin kulkua potilaissa, jotka ovat infektoituneet sekä HIV:lla että pegivirus C:llä. Syytä ei vielä tiedetä. Virusten hyötyihin kuuluu vielä sekin, että jotkin virukset tuhoavat syöpäsoluja, ja tähän perustuvia syövän hoitomuotoja on kehitteillä.
Virukset ovat antaneet meille myös uusia geenejä. Geenistössämme on nimittäin DNA-jaksoja, jotka ovat peräisin ammoisista perimään siirtyneistä virusinfektioista. Jotkin näistä viruksilta saaduista geeneistä ovat nykyään tärkeitä vaikkapa istukan kehitykselle. Koe-eläimissä on lisäksi havaittu, että virusperäiset geenit voivat olla jossakin määrin aktiivisia koodaten proteiineja, jotka toimivat virusinfektioita rajoittavina tekijöinä.
Virusseuralaisistemme tutkimus auttaa tulevaisuudessa paremmin ymmärtämään ihmisen ja virusten suhteita. Virusten ja nisäkkäiden 200 miljoonan vuoden yhteisen evoluution aikana on varmaankin syntynyt vuorovaikutustapoja, joita kaikkia ei vielä ole löydetty.
Aiheesta lisää:
Delaware, E. 2016. Viruses of the human body. Some of our resident viruses may be beneficial. The Scientist, November 1.
Duerkop BA, Hooper LV. 2013. Resident viruses and their interactions with the immune system. Nature Immunology14:654–659.