Myrkkyjen maailma
Myrkkyjen maailma-tietokirja on nyt painossa. Takakannen lukemaan houkutteleva teksti on tämä :
Jokainen lääke voi olla myrkky, ja missä tahansa myrkyssä voi piillä lääkkeen siemen. Vain annoksen määrä ratkaisee.
Varsinaisina myrkkyinä pidetään kuitenkin aineita, jotka ovat tappavia jo pieninä määrinä. Luonnosta niitä on löytynyt yrityksen ja erehdyksen kautta, ja siksi myrkkyjen tunteminen on ollut vuosituhansien ajan arvokasta poppamiesten, lääkäreiden ja alkemistien salatietoa.
Myrkkyjen maailma paljastaa niin syanidin, arsenikin, botuliinin kuin tuntemattomampienkin myrkkyjen salaisuudet ja kertoo, miten myrkyt toimivat, millä tavoin niitä on hyödynnetty metsästyksessä, sodankäynnissä ja salamurhissa ja minkä sihisevien tai vaanivien otusten kanssa ihmisen ei kannata tehdä lähempää tuttavuutta.
Mikä on maailman vaarallisin tunnettu myrkky? Ketkä olivat pahamaineisimpia myrkyttäjiä? Voiko 500 hyttysenpistoa tappaa? Miksi kaasuaseen kehittäjä sai Nobel-palkinnon? Mistä syystä taidemaalarin työ oli hengenvaarallista sata vuotta sitten?
Tuohon luonnehdintaan sisältyy toki iso osa kirjasta, mutta muutakin siinä on. Olen kirjassa pohtinut muun muassa myrkkyjen eli kemiallisten aineiden (toksiinit, puolustusaineet) merkitystä luonnossa myös kasvien, eläinten ja mikrobien näkökulmasta. Näyttää siltä, että saalistajien ja saalistettavien välinen kemiallinen taistelu on johtanut monimutkaisiin ekologisiin vuorovaikutuksiin. Yksi esimerkki on antibiootit. Voi olla, että niiden tehtäviin luonnossa kuuluu monitahoinen signalointi lajien sisällä ja lajien välillä, ei yksinomaan vieraan lajin torjunta. Nykyiset antibioottien vastustuskykyyn liittyvät ongelmat lienevät seurausta niiden käytöstä "luonnottoman" suurissa pitoisuuksissa.
Kirja käsittelee myös elämäämme kemikaalien ja muovien keskellä. Oma lukunsa on omistettu kemialliselle sodankäynnille ja myrkyille terroristien käsissä. Kirja on laaja-alainen katsaus myrkkyihin.